Olen
Kylmän kellarin lattialle
Särkynyt hillopurkki
Lasinpaloja portaiden alla
Piilossa
Loput homeisen hillon peitossa
Koskettaa yritit
Viilsin vain sormeesi syviä haavoja
Kukapa enää haluisi korjata.
Olen särkynyt… olenko..
Jos olenkin lasipalojen taideteos
Kaikki kauniisti aseteltuna.
Ensimmäinen raukea katse.
Aamun säteet
Pimennysverhojen
kultainen reunus.
Toinen henkäys
Raskaampi
Mihin katosi valoa sykkivä sydän?
Uudet verhot laskeutuivat
Ei edes kultaista kehystä.
Kohtaammeko vain
kuluneissa kulisseissa?
Se ei enää riitä.
Vuorosanojen varasto
loppuunkäytetty.
Käsikirjoituksemme kadonnut.
Niin minäkin.
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi