Olen
Kylmän kellarin lattialle
Särkynyt hillopurkki
Lasinpaloja portaiden alla
Piilossa
Loput homeisen hillon peitossa
Koskettaa yritit
Viilsin vain sormeesi syviä haavoja
Kukapa enää haluisi korjata.
Olen särkynyt… olenko..
Jos olenkin lasipalojen taideteos
Kaikki kauniisti aseteltuna.
Ensimmäinen raukea katse.
Aamun säteet
Pimennysverhojen
kultainen reunus.
Toinen henkäys
Raskaampi
Mihin katosi valoa sykkivä sydän?
Uudet verhot laskeutuivat
Ei edes kultaista kehystä.
Kohtaammeko vain
kuluneissa kulisseissa?
Se ei enää riitä.
Vuorosanojen varasto
loppuunkäytetty.
Käsikirjoituksemme kadonnut.
Niin minäkin.
Onnellinen on ihminen,
joka saa syntyä
omaksi itsekseen
joka päivä – hyvässä kohtaamisessa.
Taidan olla aika onnellinen
syntymäpäiväsankari.
Yksinäisyyden vastatuulessa
tuulen viemää
koko tyttö.
Uskallanko
Riisua nämä kaikki
Nauravat naamarit
Uskallanko
Antaa valon
Loistaa sisältäni
Ja valaista
Vihan ja rakkauden jotka
Varjoissani piileskelee.
Synnin ja suojan
häilyvä raja.
Sanoit meitä syntisiksi.
Sanon meitä sielumme suojaajiksi
pelkojen pellolta pakeneviksi.
Vuosien varjot
kohtaamattomat katseet
äänettöminä kulkivat
tietämättään peittivät
sielun liekin ja loisteen
kuin sumu satamaan saapuvan laivan.
Varjojen talossa
pimeys häikäisi.
Peileistä omaa kuvaa etsin.
Turhaan.
Pihalla vain henkäys pienen pelastajan.
Luulin, sellainen on tämä maailma
jossa lapset ovat vahvoja
jossa lapset kiillottavat kadut
hymyillen pelastavat perheet.
Soturi,
oletpa pitkällä lomalla
liian pitkällä vapaalla
nyt olisi töitä tarjolla.
Rakentamaan rajoja
itseni puolesta
ei toisia vastaan.
Kulissien kaataminen
uuden näyttämön rakentaminen
kanssani
siihen sinua kutsun.
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi